Pieni 50-kuutioinen moottori, suuri legenda. Monkey type moottori on käsite, joka tuo monelle mieleen ikonisen Honda Monkey -minimopon moottorin. Honda Monkey, eli suomalaisittain manki, nousi 1970–80-luvuilla ilmiöksi mopojen maailmassa. Sen nelitahtinen moottori oli hiljainen, luotettava ja yllättävän sitkeä kokonsa huomioon ottaen.
Tässä artikkelissa sukellamme syvälle monkey type -moottorin maailmaan – sen historiaan, ominaisuuksiin, erilaisiin versioihin ja jopa sähköiseen tulevaisuuteen. Pidämme kappaleet lyhyinä ja napakoina, jotta lukukokemus on miellyttävä. Lähde mukaan matkalle pienen moottorin suureen tarinaan!
Monkey moottori (manki moottori) – mistä on kyse?
Monkey moottori viittaa alun perin Honda Monkey -minimopon moottoriin. Suomessa Monkey-mopoa kutsutaan lempinimellä manki, joten moottorista saatetaan puhua myös nimellä manki moottori. Kyseessä on pieni, vaakasylinterinen nelitahtimoottori, joka on suunniteltu kompakteihin minimopoihin. Vaikka iskutilavuus on vain ~50 cm³, tämä moottori on tunnettu sitkeydestään ja käyttövarmuudestaan.
Monkeyn moottori on yksisylinterinen, ilmajäähdytteinen OHC (nokka-akseli kannen yläpuolella) -moottori kahdella venttiilillä. Yksinkertaisesta rakenteestaan huolimatta se tarjoaa riittävän väännön pienen mopon liikuttamiseen ja kestää yllättävän kovaa käyttöä.
Monkey-moottorin erityispiirre on sen hiljainen käyntiääni verrattuna saman aikakauden kaksitahtisiin mopoihin. Nelitahtitekniikan ansiosta ääni on vaimea put-put, joka peittyy helposti muun liikenteen ääniin – kypärä päässä ajaessa moottorin hyrinä on tuskin kuultavissa.
Lisäksi nelitahtisuus tarkoittaa puhtaampaa palamista: ei sinistä savua tai öljyn katkua, mikä oli iso etu pappamopoiksi kutsuttuihin vanhempiin kaksitahtisiin mopoihin verrattuna. Monkeyn moottori toi mopojen maailmaan uudenlaista hienostuneisuutta ja teknistä kehittyneisyyttä.
Honda Monkey moottori – legendaarisen apinamopon sydän
Alkuperäinen Honda Monkey moottori kehitettiin 1960-luvulla Honda Z50 -malliin, josta Monkey sai alkunsa. Se oli suunniteltu alun perin huvipuistojen minipyöriin, mutta osoittautui niin hauskaksi ja käytännölliseksi, että malli tuotiin myös katukäyttöön. Honda Monkeyn 49 cm³ moottori tuotti noin 3–4 hevosvoiman tehon ilman rajoituksia, mikä on huomattavan paljon näin pienelle moottorille.
Suomessa mopoja koskevan lain takia teho piti kuitenkin rajoittaa 1,5 kW:iin (noin 2 hv). Maahantuoja asensi kuristuksia – esimerkiksi kaasuttimen kuristusholkin – jotta Monkey täytti mopolainsäädännön vaatimukset. Näin huippunopeus saatiin pudotettua noin 45 km/h tasolle, vaikka moottorilla olisi ollut kykyä kuljettaa pientä pyörää jopa ~60 km/h nopeudella.
Honda Monkeyn moottori oli paitsi suhteellisen tehokas, myös äärimmäisen luotettava. Se perustui Honda Super Cub -mopoissa käytettyyn moottoritekniikkaan, josta Honda oli hioutunut kestävän ja pitkäikäisen voimanlähteen.
Kunnollisella huollolla (öljynvaihdot, venttiilien säädöt) Monkeyn kone saattoi kestää kymmeniä tuhansia kilometrejä. Tämä oli iso ero moniin kaksitahtisiin mopoihin, joiden moottorit vaativat isompia remontteja huomattavasti lyhyemmällä aikavälillä.
Honda Monkey -mopo saavutti Suomessa valtavan suosion. Vuosina 1972–1998 maahan tuotiin yli 31 000 Monkeytä, ja niitä myytiin aina vuoteen 1999 asti. Monkeyn nelitahtimoottori toi mopokulttuuriin uuden tuulahduksen: hiljainen käynti, nelitahtinen luotettavuus ja vähän polttoainetta kuluttava tekniikka viehättivät niin nuorisoa kuin vanhempiakin käyttäjiä.
Monkey olikin 1980-luvulla kulttimaineessa yhdessä toisen pienipyöräisen mopon, Suzuki PV:n, kanssa. Monkeyn moottoria pidettiin kehittyneempänä ja kestävämpänä kuin monen muun mopon konetta tuohon aikaan.
Teknisesti Honda Monkeyn moottori kehittyi hieman vuosien varrella. Varhaisissa malleissa (1970-luvulla) oli 3-vaihteinen puoliautomaattivaihteisto – eli keskipakokytkimellä varustettu vaihteisto, jossa kuljettaja vaihtoi vaihteita polkimella mutta kytkinkahvaa ei ollut. Tämä teki ajamisesta helppoa aloittelijoillekin. 1980-luvun loppupuolella Honda päivitti moottorin 4-vaihteiseksi, mikä paransi kiihtyvyyttä ja ajettavuutta korkeammissa nopeuksissa.
Kytkin pysyi automaattisena vakio-Monkeyssa, joten meno oli yhä yksinkertaista: kaikki vaihteet alas- tai ylöspäin, ilman kytkinkahvan käyttöä. Monkeyn moottorin heikkoudeksikin mainittiin joskus juuri tuo automaattikytkin – jos sen säätö ei ollut kohdallaan, kytkinkoppa ja -levyt saattoivat kulua tai vaurioitua kovassa käytössä. Yleisesti ottaen moottori kuitenkin sieti hyvin käyttöä, ja monet Monkeyt ajoivat vuosikausia ilman moottorin avaamista.
On myös syytä mainita Monkeyn alkuperäisen moottorin paino. Nelitahtiseksi moottoriksi se oli melko painava rakenteensa vuoksi. Suomen mopolainsäädännön tiukkojen painorajojen takia Honda joutui keventämään Monkey-mallia – mm. vaihtamaan etuhaarukan kevyempään versioon – jotta mopo pysyi laillisena. Tämä johti siihen, että ensimmäisten Suomi-Monkeyjen etupää oli vähän heppoinen.
Vaikka moottori itse oli luotettava, rungon kevennykset aiheuttivat sen, että etuhaarukka ja jotkin muut osat olivat alttiita kulumiselle rajussa ajossa. Tämä on hyvä pitää mielessä, jos käsissä on alkuperäinen Monkey: moottori jaksaa kyllä, mutta alusta voi kaivata vahvistusta viritetyllä koneella ajettaessa.
Monkeytype moottori ja kiinalaiset kopiot valtaavat markkinat
Honda lopetti Monkeyn tuonnin Eurooppaan 1990-luvun lopulla, mutta tarina ei päättynyt siihen. Monkeytype moottori – eli Honda Monkeyn moottorin kopiot ja johdannaiset – levisivät markkinoille kiinalaisten valmistajien voimin.
Pian suomalaisillekin tulivat tutuiksi monet Monkey-klooni mopot ja moottorit: esimerkiksi Skyteam, Jincheng, Baotian, Zhenhua, Skygo, Kinroad ja Honlei valmistivat omia manki-pyöriään ja niihin sopivia moottoreita. Nämä kopiomallit käyttivät rakenteeltaan hyvin samankaltaista moottoria kuin alkuperäinen Honda Monkey. Usein myyjät kutsuvat näitä suoraan Monkey type -moottoreiksi, ja termi monkeytype moottori vakiintui tarkoittamaan kaikkia tämän konetyypin moottoreita merkistä riippumatta.
Kiinalaiset monkey-moottorit toivat mukanaan myös joitakin parannuksia ja uudistuksia. Yleensä niissä oli jo tehtaalla 12 voltin sähköjärjestelmä (vanhoissa aidoissa Hondoissa oli 6 V), joten valot palavat kirkkaammin ja nykyaikaiset lisävarusteet on helpompi asentaa.
Moni kopiovalmistaja lisäsi moottoriin sähköstartin, mikä teki käynnistämisestä nappia painamalla helppoa – toisin kuin alkuperäisessä, jossa oli vain jalkakäynnistinpoljin. Myös vaihteistoon tuli vaihtoehtoja: tarjolla oli sekä puoliautomaatteja että käsikytkimellä varustettuja manuaalivaihteistoja. Erityisesti harrastajat arvostivat käsikytkimellisiä versioita, koska niiden avulla Monkeysta sai enemmän moottoripyörämäistäajotuntumaa ja vaihteiden käytöstä tuli hallitumpaa.
Kiinalaisten Monkey-kloonien moottorikoot vaihtelivat alkuperäisestä 50 cc:stä aina paljon suurempiin. Myynnissä alkoi olla 70 cc, 90 cc, 110 cc, 125 cc ja jopa 140+ -kuutioisia monkeytype-moottoreita suoraan uutena. Erityisen suosituiksi nousivat 125 cm³ ja 140 cm³ moottorit, joita asennettiin sekä kiinaklooneihin että joskus myös alkuperäisiin Honda Monkeyhin lisätehon saavuttamiseksi.
Monkeyn runko on yllättävän sopeutuvainen: samaan pikkurunkoon saatiin mahtumaan isompiakin moottoreita ilman suurempia muutoksia. Monkeytype-moottoreiden valmistajat pitivät huolen, että moottorin kiinnityspisteet olivat yhteensopivia Honda Monkey/Dax -tyyppisiin runkoihin – eli käytännössä koneen pystyi vaihtamaan pulttikiinnityksillä paikoilleen.
Laadullisesti kiinalaisissa monkey-moottoreissa oli aluksi vaihtelua. Osa varhaisista kopioista kärsi lastentaudeista: öljyvuotoja, heikkoja pulttien kireyksiä tai materiaalien pehmeyttä, mikä saattoi lyhentää käyttöikää. Kuitenkin merkit kuten Lifan, Loncin, Zongshen ja YX onnistuivat parantamaan laatua vuosien varrella.
Nykyisin monet harrastajat toteavat, että hyvämaineisen valmistajan Monkey type -moottori on luotettavuudeltaan jo varsin kelpo – ellei aivan Honda-tasoa, niin riittävä useimpiin tarpeisiin. Suurin etu on hinta ja saatavuus: uuden kiinakoneen voi saada murto-osalla siitä, mitä harvinaisesta alkuperäisestä Honda-moottorista pyydetään. Ja jos jotain hajoaa, varaosia löytyy runsain mitoin niin kotimaisista mopoosaliikkeistä kuin ulkomaisista verkkokaupoista.
86cc monkey type – tehopäivitys isommalla moottorilla
Entä jos 50-kuutioisen moottorin teho ei riitä? Yksi tunnetuista viritysvaihtoehdoista on päivittää 86cc monkey type -moottoriin. Monkey-harrastajien keskuudessa moottorin virittäminen on ollut aina suosittua puuhaa, ja iskutilavuuden kasvatus on tehokas tapa lisätä voimaa.
Yleinen ensiaskeleen viritys Monkeyyn on vaihtaa sylinteri ja mäntä noin 72 cm³ kokoisiksi – tällöin puhutaan 70cc kitistä, joka nostaa tehon tuntuvasti mutta säilyttää vielä melko hillityn luonteen. 72-kuutioinen Monkey jaksaa vetää kaksikin aikuista kyytiin ja saavuttaa ehkä 70 km/h nopeusluokkaa, kun vakiona yksi aikuinen kuljettaja sai 50 cc Monkeyn kulkemaan noin 55–60 km/h ilman kuristimia.
Seuraava askel on 86 cc monkey type -moottori tai vastaava sylinteripäivitys. 86 cc saavutetaan yleensä yhdistämällä suurempi poraus ja pidempi isku: toisin sanoen vaihtamalla sekä sylinteri että kampiakseli isommiksi (tai asentamalla suoraan valmis 86 cm³ vaihtomoottori).
Esimerkiksi markkinoilla on ollut Lifanin ja YX:n valmistamia 86 cc moottoreita, jotka sopivat suoraan Monkeyn runkoon. 86-kuutioinen moottori tarjoaa jo selvästi ripeämpää kiihtyvyyttä ja vääntöä. Tyypillisesti tällaisessa moottorissa on 4-vaihteinen manuaalivaihteisto, joka auttaa hyödyntämään kasvaneen tehon. Hyvin viritettynä 86 cc monkey-moottori voi tuottaa arviolta 6–7 hevosvoimaa, mikä on yli kolminkertaisesti alkuperäiseen mopoversioon verrattuna.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että Monkey alkaa keuliaherkästi kaasua väännettäessä ja huippunopeus voi nousta 80 km/h tienoille tai ylikin – tosin näin kovissa nopeuksissa pieni pyörä on jo melko levoton ajaa.
86 cc on monesti kompromissi harrastajille: se tuo rutkasti lisää tehoa, mutta pitää moottorin koon ja ulkonäön vielä lähellä alkuperäistä. Siksi osa virittelijöistä suosii 86 cc kokoista päivitystä esimerkiksi 125 cc sijaan, jos tavoitteena on säilyttää mopomaisuus tai välttää kaikkein rajuimmat muutokset.
On hyvä huomata, että 85–88 cc on yleensä maksimi, mitä alkuperäisen 50 cc moottorin vakioiskulla saavutetaan pelkällä poraamisella. Tätä suurempiin iskutilavuuksiin tarvitaan pidempi iskukampi. Jo 86 cc kohdalla kampiakseli on usein vaihdettu pidempiiskuiseen malliin. Tämä asettaa hiukan enemmän vaatimuksia moottorin koossa: mäntä liikkuu pidemmän matkan, joten lohkon sisällä on niukasti tilaa.
Moottorin rakentajat ratkaisevat asian erilaisilla tekniikoilla (esim. sylinterin korotuspaloilla), mutta helpointa on usein ostaa kokonainen 86 cc monkey type -moottori pakettina, jolloin kaikki osat on yhteensopivasti mitoitettu.
Tuning-maailma ei toki pysähdy 86 cc:hen. Monkeyihin on saatavilla vieläkin suurempia moottoreita – 110 cc, 125 cc, 140 cc ja aina hurjiin 150–190 cc kilpamoottoreihin asti. Esimerkiksi Daytona ja YX valmistavat 150–190 kuutioisia racing-tason koneita, jotka kehittävät kaksinumeroisia hevosvoimalukemia.
Sellaisella moottorilla varustettu Monkey on käytännössä pieni moottoripyörä, joka voi kiihtyä hengästyttävän nopeasti (jopa 0–60 km/h alle 4 sekunnissa) ja kulkea yli 100 km/h huippuja. Toki tällainen viritys vaatii, että myös jarrut, rungon jäykkyys ja jousitus on päivitetty kestämään uusi suorituskykytaso.
On myös syytä muistaa, että Suomessa kaikki yli 50 cm³ moottorin asennukset mopoihin ovat laittomia tieliikenteessä. Viritettyjä Monkey-moottoreita käytetäänkin lähinnä harrasteajossa suljetuilla alueilla tai näyttelypeleissä.
Moni rakentaa “sleeper”-mankin, joka näyttää ulospäin alkuperäiseltä 50-kuutioiselta mopolta, mutta keulan kevenemisestä ja pakoputken pärinästä paljastuu, että konehuoneessa jyllää jotain ihan muuta. Olipa tehopäivitys mikä tahansa, monkey-moottorin virittäminen on hauska ja opettavainen harrastus.
Pienestä koneesta oppii paljon moottoritekniikan perusteita, ja virityspalikoita on runsaasti saatavilla (esim. isompia kaasuttimia, nokka-akseleita, tehoputkia ja sytytysmoduuleja). 86cc monkey type -moottori on yksi virstanpylväs tällä viritysasteikolla – sillä monesti saavutetaan hyvä balanssi tehon ja luotettavuuden välillä ennen kuin siirrytään todella ekstreemeihin ratkaisuihin.
Monkey sähkömoottori – tulevaisuuden sähköinen manki
Tekniikan kehittyessä myös klassinen monkey-moottori on saamassa uuden kilpailijan: monkey sähkömoottori. Sähköistäminen on trendi, joka on alkanut näkyä myös pienissä harrasteajoneuvoissa.
Markkinoille on ilmestynyt Honda type E-Power -sähkömoottoripaketteja, jotka on suunniteltu korvaamaan perinteinen polttomoottori Monkeyn, Daxin tai vaikkapa pienen mönkijän rungossa. Käytännössä tämä tarkoittaa sähkömoottoria, joka kiinnittyy samoihin moottorin kiinnityspisteisiin rungossa ja pyörittää alkuperäistä ketjuvetoa.
Esimerkiksi on tarjolla noin 1000 W (1 kW)tehoisia 48 V sähkömoottoreita monkey-tyyppisiin ajopeleihin. 1 kW sähkömoottori vastaa suunnilleen 1,3 hv polttomoottoria – eli teho jää alle vakion Monkeyn polttomoottorin – mutta sähkömoottorin vääntö on saatavilla heti nollakierroksilta alkaen. Tämä tekee sähkömankista vikkelän liikkeellelähdöissä, vaikkei huippunopeus olisikaan kovin korkea.
Monkey sähkömoottori -konversioiden etuja ovat hiljaisuus, päästöttömyys ja yksinkertainen huolto. Ei enää öljynvaihtoja, bensiininsyöttöä tai käynnistyskaasuttimen kanssa puljaamista – käännät vain virta-avaimesta (tai napista) ja sähkömanki suhahtaa liikkeelle äänettömästi.
Sähkömoottorin vääntö tekee ajosta sujuvaa, eikä vaihteiden puuttuminen haittaa, sillä useimmat sähkömoottori-paketit käyttävät yksivaihteista suoravetojärjestelmää. Jotkut tosin hyödyntävät alkuperäistä vaihdelaatikkoa jättäen vaihteiston paikoilleen, mutta tällöin osa sähkömoottorin tehosta häviää vaihteiston kitkoihin.
Sähköiseen Monkeyyn liittyy toki haasteitakin. Akkuteknologia on tärkeässä roolissa: pieneen runkoon mahtuu rajallisesti akkuja, joten toimintasäde jää yleensä melko lyhyeksi (ehkä 20–40 km riippuen akuston koosta).
Sähkömoottori itsessään on kompaktimpi kuin polttomoottori, mutta akkupaketti vie tilaa ja painaa usein yhtä paljon tai enemmän kuin alkuperäinen moottori + polttoainetankki yhteensä. Lisäksi monille harrastajille monkey-moottorin viehätys on juuri sen nostalgisessa prutkutuksessa – sähkömoottorin ininän koetaan vievän pois osa tuosta viehätyksestä. Tästä syystä sähkömankit lienevät toistaiseksi harvinaisuus, ja polttomoottoriset monkeyt hallitsevat harrastuskenttää.
On kuitenkin helppo kuvitella, että tulevaisuudessa valmistajat saattavat tuoda markkinoille sähköisiä minimopoja, jotka ammentavat Monkeyn perinteestä. Itse asiassa Honda on esitellyt konseptitasolla pieniä sähköisiä kulkupelejä, joskaan klassista Monkey-mopedia ei vielä sähköisenä ole julkaistu.
Monkey sähkömoottori -päivitykset jäävät siis tällä hetkellä enimmäkseen innokkaiden rakentelijoiden ja muutaman erikoispajan projektiksi. Se on kiehtova osoitus siitä, että jopa puoli vuosisataa vanha mopoklassikko voi muuntautua uuteen aikaan – eikä vähiten siksi, että monkey-tyyppinen runko ja moottorikiinnitys on niin monikäyttöinen alusta.
Monkey type -moottorin plussat ja miinukset
Lopuksi summataan monkey type -moottorin hyvät ja huonot puolet selkeästi:
Plussat:
- Luotettavuus: Alkuperäinen Honda Monkey -moottori on legendaarisen kestävä, ja myös laadukkaat kopiot ovat osoittautuneet varsin toimiviksi. Moottori sietää pitkäkestoistakin käyttöä ilman jatkuvia remontteja.
- Yksinkertainen rakenne: Työntötankoisen nokka-akselin (OHC) 4-tahtikoneessa on vähän liikkuvia osia. Huoltaminen on helppoa – perushuollot kuten öljynvaihto ja venttiilien säätö onnistuvat kotipajassakin. Tekniikka on opettavaista ja anteeksiantavaa aloittelijallekin.
- Hiljaisuus ja taloudellisuus: Nelitahtimoottori on ääneltään hiljainen ja kuluttaa vähän polttoainetta. Monkey-moottorilla voi ajaa pitkänkin matkan pienellä bensamäärällä, mikä oli aikoinaan mullistavaa verrattuna janosiin kaksitahtisiin.
- Varaosien ja viriosien saatavuus: Monkey-moottoriin löytyy valtavasti varaosia, lisävarusteita ja tuning-osia. Markkinoilla on kaikkea aina mäntärenkaista nokka-akseleihin ja kituvirityssarjoista kilpakomponentteihin. Myös käytettyjä moottoreita liikkuu paljon, joten korjaaminen ja päivittäminen on vaivatonta.
- Muunneltavuus: Sama perusmoottori sopii moneen: Monkey, Gorilla, Dax, ATV:n moottori, jopa karting-autoihin näitä on sovellettu. Iskutilavuutta voi kasvattaa ja tehoa lisätä huomattavasti, jos haluaa harrastaa virittelyä. Moottorin voi vaihtaa isompaan monkeytype-koneeseen usein suoraan pulttikiinnityksillä.
Miinukset:
- Rajallinen teho vakiona: 50 cc monkey-moottori tuottaa rajoitettuna vain ~2 hv, mikä riittää juuri ja juuri liikuttamaan mopoa 45 km/h nopeudella. Ilman rajoituksia teho paranee, mutta jää silti alle 4 hv:n. Kiihdytys on rauhallista ja ylämäissä vauhti tippuu selvästi.
- Paino–teho-suhde: Pieni nelitahtimoottori on itsessään melko painava kokoon nähden. Vaikka moottori on pieni, sen valurautainen sylinteri ja tukevat sisusosat tuovat massaa. Mopossa tämä tarkoittaa, että jokaista hevosvoimaa kohden on paljon kiloja liikutettavana – suorituskyky jää vaatimattomaksi, ellei tehoa kasvateta.
- Huippunopeus ja kierrokset: Monkeyn moottori on pitkälti matalaviritteinen käyttömoottori. Sen suunnittelussa etusijalla oli kestävyys, ei kierrosluvun maksimointi. Vakiona moottori ei kierrä kovin korkealle, ja vaikka virittämällä kierrosrajoja voi korottaa, on 4-tahtikoneen luonne silti erilainen kuin pirteissä 2-tahtimopoissa. Huipputeho tulee melko alhaisilla kierroksilla, mikä rajoittaa huippunopeutta.
- Kytkimen kesto (puoliautomaatti): Alkuperäisissä Monkey-moottoreissa automaattikytkin on herkähkö väärälle säädölle. Kovassa kiihdytyksessä tai väärin säädettynä keskipakokytkimen levyt voivat luistaa tai kytkinkoppa haljeta. Käsikytkimellisissä jälkiversioissa tätä ongelmaa ei ole, mutta ne vaativat kuljettajalta enemmän taitoa.
- Laatuvaihtelut kopioissa: Halvimpien kiinakopioiden laatu ei aina yllä Japanilaisen esikuvan tasolle. Joissain edullisissa monkeytype-moottoreissa saattaa ilmetä viimeistelyvirheitä, kuten vuotavia tiivisteitä tai ennenaikaista kulumaa. Onkin tärkeää valita moottorin valmistaja huolella, jos ostaa kopion – yleensä tunnetut merkit (Lifan, Zongshen ym.) ovat varmempi valinta kuin tuntemattomat brändit.
- Lainsäädännön asettamat rajat: Virittäjän näkökulmasta isoin miinus on se, että moottorin kasvattaminen yli 50 cm³ tekee ajokista laittoman tieliikenteeseen. Tehojen nostaminen pysyen laillisena on vaikeaa, koska mopo on rajoitettu 1,5 kW tehoon. Näin ollen monet monkey-moottorin potentiaalista nauttivat vain offroad-olosuhteissa tai näyttelyajoneuvoissa.
Yhteenveto
Monkey type moottori on ainutlaatuinen ilmiö moottorimaailmassa. Se on pieni mutta pippurinen voimanlähde, joka synnytti kokonaisen alakulttuurin ympärilleen. Honda Monkeyn alkuperäinen moottori toi mopoihin uuden aikakauden: nelitahtisen tekniikan, joka oli hiljainen, luotettava ja taloudellinen.
Suomessa manki-moottori saavutti legendaarisen maineen, ja tuhannet nuoret virittivät ja tuunasivat näitä pieniä koneita sydämensä kyllyydestä. Vaikka Honda lopetti 50-kuutioisen Monkeyn valmistuksen, monkey-tyyppinen moottori elää edelleen vahvasti harrastajien ja kopiovalmistajien kautta.
Tänä päivänä Monkey-moottoreita käytetään niin entisöidyissä klassikoissa, räätälöidyissä custom-mankeissa kuin täysin uusissa mini-motoissa. Niiden kyky muuntua ja sopeutua – oli se sitten iskutilavuuden kasvatus 86cc monkey type -tasolle tai jopa siirtyminen sähkömoottoriin – osoittaa, kuinka ajaton tämä konsepti on.
Honda Monkeyn perintö jatkuu myös uudessa muodossa: vuonna 2018 Honda esitteli Monkey 125 -mallin, kevytmoottoripyörän, jossa on moderni polttoainesuihkutteinen 125 cc moottori (noin 9 hv teho). Se on tavallaan monkey-moottorin evoluution huipentuma: yhä pieni ja hauska, mutta nykyajan vaatimuksiin päivitetty.
Yhteenvetona monkey type -moottoria voi lämpimästi arvostaa monesta näkökulmasta. Se on tekniikaltaan yksinkertainen mutta toimiva, siinä on nostalgian lumoa ja samalla potentiaalia yllättävän kovaan suorituskykyyn viritettynä.
Olitpa rakentamassa 70-luvun Honda Monkey -pappamopoa tai uutta kiinakomponenttien ympärille koottua mini-motoa, monkey-tyyppinen moottori on projektisi sydän. Se on moottori, joka on ansainnut maineensa pienenä mutta pippurisena – ja sen tarina jatkuu bensan tuoksun rinnalla nyt myös sähköllä suristen.
Disclaimer: Muistathan, että mopon moottorin virittäminen tai vaihtaminen isompaan tekee ajoneuvosta laittoman tieliikenteessä. Tämä artikkeli on tarkoitettu vain tarjoamaan tietoa ja historiallista näkökulmaa monkey-moottoreihin. Emme kannusta ketään rikkomaan lakia – mahdolliset muutokset ajoneuvoosi teet aina omalla vastuullasi ja vain sallituissa olosuhteissa. Harrasta turvallisesti ja sääntöjä kunnioittaen!
