Toyota RAV4 on maailmanlaajuisesti yksi suosituimmista katumaastureista – esimerkiksi vuonna 2019 RAV4 oli maailman myydyin SUV ja jopa neljänneksi myydyin automalli kokonaisuudessaan. Suosion taustalla ovat Toyotan maine luotettavuudessa, helppokäyttöisyys arjessa sekä monipuolisuus. RAV4:stä on tarjolla sekä bensiinimoottorisia että diesel- ja hybridimalleja eri sukupolvissa. Yleisesti RAV4:ää pidetään erittäin luotettavana autona, jossa on vähän vikoja, mutta kuten kaikissa automalleissa, myös RAV4:ssä on omat tyyppiviansa ja ominaisuutensa. Tässä artikkelissa syvennymme erityisesti Toyota RAV4 2.0 VVT-i -bensiinimoottorin mahdollisiin vikoihin, käymme läpi mallin tyyppivikoja ja käyttäjäkokemuksia sekä vertailemme bensiini- ja dieselversioiden kestävyyttä. Mukana on myös katsaus RAV4 Hybrid -mallin kokemuksiin.
Johdannossa esittelemme RAV4-mallia ja sen mainetta. Seuraavissa luvuissa käsittelemme käyttäjien kokemuksia (kokemuksia hyvästä ja huonosta), 2.0 VVT-i -moottorin luotettavuutta ja yleisiä vikoja, RAV4:n tyyppivikoja useista lähteistä koottuna, RAV4 2.5 Hybridin kokemuksia, sekä erikseen 2.0 VVT-i -bensiiniversion kokemuksia. Lisäksi pureudumme jakopää-aiheeseen eli onko RAV4:n moottoreissa jakohihna vai -ketju (ns. ketjukone), ja mitä hyötyä siitä on. Käymme myös läpi bensiini vs. diesel -mallien eroavaisuuksia luotettavuudessa – erityisesti 2.0 D-4D -dieselin kestävyyttä ja tunnettuja ongelmia, kuten kansiviat tietyissä dieselmoottoreissa. Lopuksi annamme yhteenvetona muutamia vinkkejä mallin ostajalle ja lisäämme vastuuvapauslausekkeen.
Toyota RAV4 kokemuksia
Toyota RAV4:n omistajat antavat autosta pääosin positiivisia arvioita. Suomen suurimman vaihtoautopalvelun käyttäjäarvioissa RAV4 sai keskimäärin 4,0 tähteä kokonaisuutena; erityisesti luotettavuus arvioitiin erinomaiseksi (4,7/5). Peräti 110 käyttäjää 118:sta suosittelee RAV4:ää. Käytännön kokemuksissa toistuvat kehut auton kestävyydestä ja huolettomuudesta. Tyypillinen kommentti on esimerkiksi: “Hyvä auto, vähän vikoja…”. Moni omistaja kertoo RAV4:n olevan pitkäikäinen: 250 000 km ajettu yksilö voi yhä toimia moitteetta ilman merkittäviä vikoja, ja katsastuksista selvitään puhtain paperein. RAV4:n neliveto ja korkea maavara tuovat myös hyvät ajo-ominaisuudet kevyessä maastossa – eräs metsästyskäytössä RAV4:ää pitänyt omistaja toteaa pääsevänsä sillä hyvin metsäteillä ja maastossa etenemään.
Käyttäjäkokemuksissa RAV4:n heikkouksiksi mainitaan usein korkea rengasmelu ja melko jämäkkä alusta. Monet kokevat, että rengasäänet kuuluvat selvästi matkustamoon etenkin karkeilla asfalttipinnoilla. Tekniikan Maailman testeissä on moitittu RAV4:n äänieristystä: “Melutaso on epämiellyttävän korkea… jousitus on epämukavan kova”. Pitkillä matkoilla erityisesti vanhempien sukupolvien RAV4:n jousitus ja melu voivat rasittaa matkustajia. Myös eräs uudemman hybridimallin omistaja kuvaa RAV4:ää pettymykseksi matkakäytössä juuri rengasmelun vuoksi: “Rengasmelu väsyttää reissussa…”. Positiivisena puolena samainen omistaja kuitenkin kehuu hybridin pientä kulutusta (5–6,5 l/100 km) nelivetoiseksi SUV:ksi.
Ajomukavuudessa RAV4 jakaa mielipiteitä. Toisaalta auto on ketterä kaupunkiliikenteessä ja näkyvyys ulos on hyvä korkean istuma-asennon ansiosta. Neliveto tuo vakautta liukkailla keleillä ja lumessa, mistä tulee kiitosta etenkin talvikäytössä. Toisaalta RAV4:n ohjausta on kuvattu hieman tunnottomaksi ja kevyeksi maantieajossa. Sivutuuliherkkyyttäkin on raportoitu uudessa mallissa – erään 2020 Hybridin omistajan mukaan auto tempoilee sivutuulessa, mikä rasittaa kuskia pidemmillä matkoilla. Kytkimen toiminta on manuaalivaihteisissa malleissa piirre, johon on syytä tottua: kytkintä on kuvattu “alimitoitetuksi” raskaimmassa käytössä, ja esimerkiksi lumessa paksussa hangessa sutiminen voi rasittaa kytkintä. Tekniikan Maailman arviossa todetaan, että “kytkimen käyttö vaatii tarkkuutta” ja maastoajossa jousitus voi pohjata kovassa menossa – eli RAV4 on enemmänkin katu- ja mökkitie-SUVkuin varsinainen off-road-jeeppi, mikä on hyvä huomioida.
Sisätilojen käytännöllisyys saa kehuja: RAV4:n tila on neljälle hengelle mukava ja tavaratila on avara kokoluokassaan. Joidenkin mielestä viidelle matkustajalle tila alkaa käydä ahtaaksi pidemmillä reissuilla, mutta arjen perhekäytössä RAV4 on osoittautunut toimivaksi. Varustelussa on mainittu pieniä puutteita (esim. hanskalokeron valon puute), mutta toisaalta monia ilahduttavat nykymalleissa vakiovarusteina olevat turvatekniikat ja helppokäyttöinen hybridijärjestelmä.
Yhteenvetona kokemuksista voidaan sanoa, että Toyota RAV4:n omistajat arvostavat auton luotettavuutta, käyttövarmuutta ja monipuolisuutta. Pieniä arkisia harmituksia – kuten melua ja korkeahkoa kulutusta bensa-malleissa – tuodaan esiin, mutta useimmat ovat valmiita hyväksymään ne vastineena vaivattomalle omistajuudelle: “Polttoainetta kuluu reilusti, mutta saa anteeksi kun ei tarvi lykkiä” lumihangessa, totesi eräs pitkäaikainen RAV4-kuljettaja viitaten auton varmaan etenemiseen talvioloissa.
Toyota RAV4 2.0 VVT-i moottori viat
Toyota RAV4 2.0 VVT-i -moottori on bensiinikäyttöinen 2,0-litrainen nelisylinterinen, joka on ollut käytössä erityisesti RAV4:n toisessa sukupolvessa (vm. 2001–2005, moottorikoodi 1AZ-FE) ja eräissä myöhemmissä malleissa. Toyotan VVT-i (Variable Valve Timing with intelligence) -järjestelmä toi aikanaan muuttuvan nokka-ajan, ja tämä moottori on yleisesti tunnettu hyvästä luotettavuudestaan. Tyyppivikoja on vähän, jos ollenkaan: Moottori-lehden kattavan vikatietokannan mukaan “bensiinimalleissa ei ongelmia” erotuksena dieselversioista. Toisin sanoen, 2.0 VVT-i ei kärsi mistään laajasti tunnetusta heikkoudesta, joka toistuisi useissa autoissa.
Käytännössä 2.0 VVT-i -moottorin viat rajoittuvat yksittäistapauksiin ja normaaleihin kuluvien osien ongelmiin. Esimerkiksi sytytyspuolat, anturit ja laturit voivat ikääntyessään vaatia vaihtoa, mutta nämä eivät ole erityisesti RAV4:lle ainutlaatuisia ongelmia vaan yleisiä kaikissa autoissa. Joissakin raporteissa on mainittu pientä tärinää tyhjäkäynnillä (noin 500–600 rpm kierroksilla), mikä on tyypillistä tälle moottorille mutta yleensä harmiton ominaisuus. Myös EGR-venttiilin likaantumista on havaittu Japanin kotimarkkinoiden suoraruiskutusversiossa (1AZ-FSE), mutta RAV4:n Suomessa myydyissä normaaleissa 1AZ-FE-versioissa tätä ei juurikaan esiinny. Öljynkulutus ei ole laajasti raportoituna ongelmana 2.0 VVT-i:ssä – toisin kuin eräissä pienemmissä Toyota-moottoreissa – kunhan moottoria on huollettu säännöllisesti. Yleisesti moottori ei vuoda öljyä eikä syö sitä liiaksi, joskin hyvin korkeilla ajomäärillä (yli 300 tkm) kaikki moottorit alkavat jonkin verran kuluttaa öljyä.
Eräs mahdollinen piilevä heikkous aikakauden Toyota-moottoreissa on kansipulttien kierteiden pettäminen alumiinilohkossa. Toyotan AZ-moottoriperheessä (johon 1AZ-FE kuuluu) on raportoitu tapauksia, joissa sylinterilohkon kierteet kuluvat, mikä voi johtaa kannentiivisteen vuotoon. Tämä ongelma koski erityisesti vuosina ennen 2007 valmistettuja moottoreita ja on enemmän tunnettu isoveli 2AZ-FE:ssä. RAV4 2.0 VVT-i -malleissa tämä on kuitenkin harvinaista – suomalaisilla keskustelupalstoilla tai huoltokorjaamoilla ei ole noussut esiin laajaa tapausten sarjaa. Käytännössä, jos moottorin jäähdytysnesteen huomataan katoavan ja lämpöjen nousevan, on syytä tarkistaa kannentiivisteen kunto. Mutta on hyvä todeta, että useimmat RAV4 2.0 VVT-i -moottorit eivät koskaan kohtaa tällaista ongelmaa normaalissa käytössä. Moni ajaa niillä yli 200 000 km ilman moottoriremontteja, mikä kertoo moottorin perusrakenteen kestävyydestä – “Toyota ei turhaan anna mahdollisuutta sylinterilohkon korjaukseen, mutta lohko on melko luja ja kestää helposti noin 200k mailia (yli 300 000 km) käyttöä”.
Yhteenvetona voidaan sanoa, että Toyota RAV4:n 2.0 VVT-i -bensiinimoottori on erittäin luotettava voimanlähde. Sen kanssa ei ole odotettavissa erityisiä moottorivikoja, kunhan perushuolloista pidetään kiinni (öljyn ja suodattimien vaihdot ajallaan, sytytystulppien uusiminen tarvittaessa jne.). Monet RAV4:n tyyppiviat liittyvätkin muihin osa-alueisiin (kuten alustaan tai dieseleihin), eivät niinkään tähän bensamoottoriin. Se on yksi syy, miksi RAV4-bensiinimallit ovat haluttuja käytettyinä: ostaja voi luottaa siihen, että moottori on “tikissä” vielä korkeillakin ajokilometreillä.
Toyota RAV4 tyyppiviat
Vaikka Toyota RAV4 on tunnettu vähävikaisuudestaan, on siitäkin koottu tilastoja ja raportteja tyyppivioista. Moottori-lehden vikaraportti yhdistää tietoja katsastustilastoista, tiepalveluraporteista ja käyttäjien ilmoittamista vioista, ja sen perusteella RAV4:n yleiskuva on erittäin positiivinen: “Luotettava auto, vähän vikoja”, toteavat saksalaiset katsastusraportit RAV4:stä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että yksittäisiä vikoja ei esiintyisi – alla on kooste RAV4:ntyyppivioista sukupolvittain ja yleisistä ongelmakohdista.
Katsastustilastojen mukaan RAV4:n yleisimpiä puutteita ovat olleet alustan ja jousituksen kulumat sekä jarrujen viat, erityisesti vanhemmissa autoissa. Esimerkiksi jousia on katkennut joissakin yksilöissä ja iskunvaimentimet voivat vuotaa iän myötä. Vuosimalleissa 2006–2011 on havait-tu takajousituksen osien kulumista tavanomaista enemmän. Myös käyttöjarru (jarruteho, epätasaisuus) on ollut vikana joissakin RAV4:issä, erityisesti 2000-luvun alun autoissa. Toisaalta uudemmissa, vuoden 2010 jälkeisissä RAV4-malleissa ei ole merkittäviä läpäisyongelmia katsastuksessa – Traficomin tilastoissa ei ole mainittu erityisiä vikakohteita malleille 2010, 2013–2018. Tämä kertoo, että Toyota on onnistunut parantamaan laatuaan entisestään uudemmissa sukupolvissa ja RAV4 selviää katsastuksista keskimääräistä paremmin.
Sähköviat eivät RAV4:ssä ole olleet suurena murheena. Yksittäisiä valovikoja (palaneita polttimoita, toimimattomia ajovaloja) on raportoitu, mikä on varsin tavanomaista. Myös renkaiden ilmanpaineiden seurantajärjestelmän antureissa on joissain harvoissa tapauksissa ollut toimimattomuutta. ADACin tiepalveluraporteista selviää, että akuista koitui jossain vaiheessa RAV4:lle tilastollisesti tavallista enemmän ongelmia – Toyotan aiemmin loistava laatumaine sai pienen kolauksen heikkojen akkujen vuoksi, mutta Toyota reagoi tähän Saksassa vaihtamalla akkuja parempiin tapauksissa takuunkin jälkeen. Akun hyytyminen onkin nykyautoissa yleisin yksittäinen syy tielle jättämiseen, eikä RAV4 ole tässä poikkeus, vaikka muutoin se harvoin teknisen vian takia matkalle jää.
Käyttäjien ilmoittamat viat antavat mielenkiintoista lisätietoa sukupolvien eroista:
- RAV4 IV (2013–2018, XA4): Joitakin kytkinvikoja on raportoitu (kytkin luistaa tai rikkoontuu, lähinnä isoilla ajokilometreillä). Diesel-malleissa on ilmennyt EGR-venttiilin tukkeutumista (pakokaasun takaisinkierron ongelmia), mikä on tyypillistä monille nykydieseleille kaupunkiajossa. Turvatyynyjen spiraalikaapeli kuului yhteen takaisinkutsuun, mutta se on korjattu huolloissa. Automaattivaihteiston momentinmuunnin: muutamassa yksittäistapauksessa automaattivaihteiston lukitusmuunnin on vikaantunut, aiheuttaen ravistusta tai luistoa – nämä ovat kuitenkin harvinaisia poikkeuksia. Yksi merkittävä takaisinkutsu koski vuonna 2021 RAV4 2.0 D4D -dieseleissä käytettyä BMW:n N47-dieselmoottoria, jossa jakoketjun kestävyydessä oli ongelmia; ketjun venyminen tai heikko öljyvoitelu saattoi aiheuttaa merkittävän moottorivaurion, ja Toyota korjasi tämän kampanjana.
- RAV4 III (2006–2012, XA3): Käyttäjien valitukset ovat olleet vähäisiä – lähinnä on moitittu kalliita varaosahintoja tietyissä korjauksissa. Teknisesti tämä sukupolvi on osoittautunut “esimerkillisen toimintavarmaksi”. Joitain dieselmalleja koskevia ongelmia on tosin raportoitu: kaksoismassavauhtipyöränkuluminen on mahdollinen vaiva suuremmilla kilometreillä (kuten monissa nykydieseleissä), ja vuonna 2010-luvun alussa Toyota joutui korjaamaan takajousituksen tukivarsia (pulttien löystyminen) takaisinkutsuna. Yleisarvosanana kolmannen sukupolven RAV4 saa kuitenkin luotettavuudesta kiitettävän.
- RAV4 II (2000–2005, XA2): Dieselversioissa (2.0 D-4D, 85 kW) on havaittu muutamia tyyppivikoja. Kytkin on todettu “alimitoitetuksi perävaunukäyttöön” – eli paljon peräkärryä vetävissä RAV4 2.0 D4D:ssä kytkin saattaa kulua tai alkaa luistaa tavallista nopeammin. Myös dieselien korkeapainepolttoainepumppu voi vikaantua; tällaisia tapauksia on raportoitu, joskin ei massoittain. Bensiinimalleissa ei sen sijaan ole juuri ongelmia – 2.0 VVT-i on luotettava (kuten edellä todettiin), ja 1.8 VVT-i etuvetoisena harvinaisuutena on tekniikaltaan lähinnä Corolla-luokan moottori ilman erityisiä murheita. Vanhemmissa RAV4:ssä (XA2) on toki syytä tarkistaa ruoste(etenkin pohjasta ja alustan osista) sekä jousituksen ja voimansiirron kunto, sillä ikä tuo näille komponentille rasitusta. Yleensä nämäkin ovat kunnostettavissa kohtuukustannuksin.
- RAV4 I (1994–2000, XA1): Ensimmäinen RAV4 oli teknisesti melko yksinkertainen ja kestävä. Joissain vanhimmissa yksilöissä vaihteisto on reistaillut – esimerkiksi 90-luvun puolivälin RAV4:n automaattivaihteisto tai viisivaihteinen manuaali voi kulua niin, että synkronointi tai vaihteen päällä pysyminen heikkenee. Korkeilla, yli 200 tkm ajomäärillä on myös raportoitu kytkin- ja vauhtipyörävikoja: kaksoismassavauhtipyörä voi väsyä ja kytkin ravistaa kuluneena. Nämä ovat kuitenkin iän mukanaan tuomia ongelmia, eikä niinkään valmistusvikoja. Monet ensimmäisen polven RAV4:t ovat edelleen liikenteessä ja todistavat rakenteen peruslujuudesta.
Kaiken kaikkiaan RAV4:n tyyppiviat ovat melko vähäisiä verrattuna moneen muuhun automalliin. Useimmat havaitut viat liittyvät normaaliin kulumiseen (jarrut, iskunvaimentimet, kytkin) tai valmistajan tekemiin takaisinkutsuihin, joissa ongelma on korjattu ilmaiseksi. Onkin tärkeää varmistaa, että jos RAV4:hen on kohdistunut takaisinkutsuja (esimerkiksi turvatyynyyn tai korkeajänniteakun johtosarjaan liittyen uudemmissa malleissa), ne on hoidettu asianmukaisesti. Huolellisella huollolla ja viivyttelemättä korjatuilla vioilla RAV4 pysyy pitkäikäisenä ja toimintavarmana menopelinä. Kuten Moottori-lehti toteaa, auton kuntoon vaikuttaa merkittävästi myös omistajan toiminta – oikea ajotapa, säännölliset huollot ja korjausten teettäminen ajoissa varmistavat, että pienetkin viat eivät kasva isoiksi ongelmiksi.
Toyota RAV4 2.5 Hybrid kokemuksia
Toyota RAV4 2.5 Hybrid (2,5-litrainen bensiinimoottori + sähkömoottori) tuli markkinoille neljännen sukupolven loppupuolella (2016) ja erityisesti viidennen sukupolven (2019 alkaen) myötä siitä on tullut erittäin suosittu voimalinja Suomessa. Omistajien kokemukset RAV4 Hybridistä ovat pääosin positiivisia. Yhdistetyn bensiini-sähkövoimalinjan saumaton toiminta saa kiitosta: erään tuoreen RAV4 Hybrid -kuljettajan mukaan “kevythybridijärjestelmän ja portaattoman automaattivaihteiston saumaton yhteistoiminta takaa ajomukavuuden”. Hybridin kiihtyvyyskaupunkiliikenteessä on ripeää (sähkömoottorin välittömän väännön ansiosta) ja järjestelmä vaihtelee sähkö- ja bensamoottorin välillä huomaamattomasti, mikä tekee ajosta pehmeää. Moni yllättyy, kuinka hiljaisesti RAV4 Hybrid lähtee liikkeelle ja liikkuu pienillä nopeuksilla – auton käyntiääni on hyvin vaimea, kunnes bensamoottori tarvittaessa käynnistyy mukaan.
Polttoaineenkulutus on yksi hybridi-RAV4:n valteista. Omistajat raportoivat tyypillisesti noin 5–6 litrankeskikulutuksia (bensiiniä/100 km) myös nelivetomalleilla, mikä on vaikuttavan alhainen lukema tämän kokoiselle autolle. Esimerkiksi nelivetoinen 2020 RAV4 Hybrid saavutti Norjan reissullakin 5,0–6,5 l/100 km kulutuksen vaihtelevassa ajossa, mikä “on nelivetocrossoverille todella vähän”. Myös kaupunkiajossa RAV4 Hybrid loistaa: sähköajo toimii taajamissa paljon, jolloin bensiiniä säästyy ja auto on käytännössä äänetön liikkeellä ruuhkissa. Monet RAV4 Hybridin käyttäjät sanovat, että tankkausvälit ovat selvästi pitempiä kuin aiemmilla bensaversioilla, ja taloudellisuus onkin yksi syy valita hybridi.
Luotettavuus ja huoltokulut Hybridissä ovat osoittautuneet erittäin hyviksi. Toyotan hybridijärjestelmät ovat tunnettuja kestävyydestään (mm. takseissa koeteltuja), ja RAV4:n kohdalla ei ole toistaiseksi raportoitu hybridiakun vikaantumisia laajasti. Muutama yksittäistapaus liittyi viidennen sukupolven RAV4:ssä korkeajänniteakun takamoottorille menevän johtosarjan liittimen kosteussuojaan, joka pettäessään aiheutti hybridijärjestelmän vikakoodin – Toyota teki tähän korjauskampanjan (liitin vaihdettiin parempaan tiivisteeseen). Tämä sähköjohtosarjan ongelma koski rajattua erää vuosina 2018–2022 valmistettuja autoja, ja uudemmissa (lokakuun 2022 jälkeen) se on jo tehtaalla ratkaistu. Muutoin Hybridien kohdalla huollossa vaihdetaan lähinnä kuluvia perusosia (öljyt polttomoottorille, suodattimet, jarrupalat). Jarrutkin säilyvät usein pitkään hyvinä, koska regeneratiivinen jarrutus säästää mekaanisia jarruja. Monet hybridin omistajat kehuvat myös auton talviominaisuuksia: esilämmitysvastus lämmittää hytin nopeasti (sähkömoottorin tuottamalla energialla), joten kylmäkäynnistyksetkään eivät ole epämukavia.
Kritiikkiä RAV4 Hybrid saa osin samoista asioista kuin muutkin RAV4:t. Rengasmelu ja tienäänet ovat yhä läsnä, vaikka Toyota on parantanut äänieristystä viidennen polven mallissa. Joidenkin mielestä hybridimallikin on “melutoosa”, ellei jälkikäteen lisäeristystä asenna. Toyota itse on todennut, että Plug-in -mallissa (ladattava hybrid) on lisätty äänieristystä, mutta perus-Hybridin omistajat ovat kokeneet etenkin karkealla tiellä ääntä kuuluvan selvästi. Toisaalta eräs lataushybridin käyttäjä kommentoi, että “auto on hiljainen, hyvä kyyti” ja nauttii muutenkin auton taloudellisuudesta.
Jotkut kaipaavat Hybridiltä dieselmäistä vääntöä tai turbo-bensiinien suorituskykyä korkeilla nopeuksilla. RAV4 Hybridin voimantuotto on lineaarista, mutta moottorin ääni nousee kuuluviin voimakkaasti, kun kiihdytetään esim. moottoritienopeuksiin kaasupoljinta pohjaan painamalla – “kone huutaa ikävästi… puuttuu sellainen modernin turbokoneen vaivaton ja vähä-ääninen sulavuus” kuvailee yksi käyttäjä. Tämä on tyypillistä portaattomalle e-CVT-vaihteistolle: moottori käy korkeilla kierroksilla tarvittaessa pitääkseen vauhtia yllä. Suorituskykyä Hybridissä kyllä on (yhdistetty teho yli 220 hv nelivetoisessa), mutta sen luonne on erilainen kuin perinteisellä turbomoottorilla. Useimmat käyttäjät kuitenkin sopeutuvat tähän ominaisuuteen, etenkin kun polttoainesäästö ja luotettavuus kompensoivat pientä sporttisuuden puutetta.
Yhteenvetona Toyota RAV4 2.5 Hybrid -kokemuksista: omistajat ovat enimmäkseen erittäin tyytyväisiä. Autolla ajaminen on vaivatonta ja taloudellista, ja luotettavuus on pysynyt Toyotalle ominaisen korkeana. Pieniä moitteita annetaan lähinnä äänieristyksestä ja voimansiirron äänistä kovassa kiihdytyksessä, mutta nämä eivät himmennä kokonaiskuvaa. RAV4 Hybrid yhdistää perinteisen RAV4:n vahvuudet (tila, käytettävyys, neliveto) uuden ajan taloudellisuuteen. Ei siis ihme, että RAV4 Hybrid on monille se “täydellinen käyttöauto”, jolla ajetaan huoletta vuodesta toiseen.
Toyota RAV4 2.0 VVT-i kokemuksia
Edellä kävimme läpi yleisesti RAV4:n kokemuksia ja erityisesti hybridin näkökulmaa. Tässä luvussa keskitytään vielä erikseen Toyota RAV4 2.0 VVT-i -bensiiniversion käyttäjäkokemuksiin – eli millaista on omistaa ja ajaa RAV4:llä, jossa on 2,0-litrainen bensiinimoottori (ilman hybridiä). Nämä mallit edustavat erityisesti RAV4:n toista sukupolvea (2000–2005) ja osin kolmatta (2006–2012, jossa oli 2.0 Valvematic päivitettynä versiona).
Suorituskyky ja ajo-ominaisuudet: 2.0 VVT-i (150 hv) antaa RAV4:lle kohtalaiset suoritusarvot – esim. 0–100 km/h noin 10 sekuntia. Kiihtyvyys on riittävä arkiajossa ja moottori vetää hyvin, kun kierrokset pidetään yllä (huipputeho tulee ~6000 rpm kohdalla). Kuitenkin moni kuljettaja huomauttaa, että nykymittapuulla moottori voi tuntua hieman laiskalta matalilla kierroksilla, erityisesti jos autossa on automaattivaihteisto. Vääntöä (192 Nm) on tarjolla 4000 rpm paikkeilla, mikä tarkoittaa että kaupunkipyörityksessä RAV4 2.0 tarvitsee vaihteiden käyttöä reippaasti, jos haluaa ripeästi liikkelle. Maantieajossa 2.0-litrainen vie RAV4:ää kuitenkin vaivatta matkavauhtia, ja huiput nousevat valmistajan mukaan ~185 km/h, eli tehoa on tarpeeksi kaikkeen lailliseen ajoon.
RAV4 2.0 VVT-i:n ajettavuus on kaksijakoinen: toisaalta auto on vakaahko ja turvallinen ääritilanteissa (alustaratkaisu on tehty aliohjaavaksi, eli RAV4 puskee mieluummin kuin lähtee sivuluisuun). Toisaalta jousitus on melko pintakova, mikä tuntuu mukavuudessa epätasaisilla teillä. Kuoppaisella soratiellä RAV4:n jousitus saattaa jopa pohjata, jos ajetaan vauhdikkaasti. Tämä on hyvä tiedostaa mökkiteillä – isoja töyssyjä ei kannata ajaa liian kovaa. Kaupunkiajossa RAV4 2.0 kääntyy näppärästi ja korkea ajoasento antaa erinomaisen näkyväisyyden. Parkkeeraus on helppoa kompaktien ulkomittojen ansiosta. Monet omistajat ovat todenneet RAV4:n olevan juuri sopivan kokoinen: mahtuu parkkiruutuihin ketterästi, mutta sisällä silti tilaa on tarpeeksi.
Polttoaineenkulutus on 2.0-bensiinissä selvästi korkeampi kuin diesel- tai hybridimalleissa. Käyttäjien ja testien mukaan kulutus on noin 8–10 litraa/100 km seka-ajossa. Taajamassa helposti mennään yli 10 litran, kun taas maantiellä 8 litran paikkeille. Tämä kulutuslukema oli 2000-luvun alussa tyypillinen katumaasturille, mutta nykyisin hieman korkea. Eräs Nettiauton arvostelija mainitsee “kulutus oli vain huomattavasti enemmän kuin ennakkotiedoissa luvataan” viitaten siihen, että ilmoitetut kulutusarvot (esim. 7,6 l/100 km yhdistetty) eivät aina vastanneet käytäntöä. Bensamalli ei siis ole polttoainepihi, ja tämä on syytä huomioida auton käyttötarpeessa – paljon ajavalle diesel tai hybridiversio voi tuoda säästöä polttoainekuluissa. Toisaalta moni 2.0 bensan omistaja kuittaa asian toteamalla, että vastineeksi saa varman ja yksinkertaisen tekniikan: “Polttoainetta kuluu reilusti, mutta saa anteeksi kun ei tarvi lykkiä ja vedellä hangesta”, eli auto vie bensaa mutta ei jätä tielle hankalissakaan oloissa.
Käyttökustannukset muuten ovat bensamallissa maltilliset. Huollot (öljynvaihdot, suodattimet) ovat edullisempia kuin dieselissä, koska ei ole kalliita polttoainesuuttimia tai hiukkassuodatinta. Vuosittain 2.0 VVT-i vaatii oikeastaan vain perushuollot. Vakuutusmaksut RAV4:ssä ovat kohtuulliset, sillä autolla ei ole rallikaarteen mainetta ja tehot ovat maltilliset. Varaosien hinnat Toyotaan ovat joskus korkeita (kuten Moottorin vikaraportissa lukee: varaosahinnoista on valiteltu), mutta toisaalta 2.0-bensaan harvemmin tarvitaan muuta kuin jarrupaloja, -levyjä, iskunvaimentimia ja muita kuluvia osia, joita saa tarvikevalmistajiltakin edullisesti. RAV4 II -korimalliin on hyvin saatavilla myös käytettyjä osia purkaamoilta.
Luotettavuus 2.0 VVT-i -RAV4:ssä on käyttäjäkokemusten mukaan huippuluokkaa. Moni kertoo ajaneensa useita vuosia ilman ainoatakaan rikkoutunutta osaa, lukuun ottamatta normaalisti vaihdettavia kulutusosia. Esimerkiksi Ylöjärveltä arvionsa antanut omistaja kehui 2004 vuoden RAV4:ää: “Luotettava, vain normaalia kulutusosaa [vaihdettu]. Ollut itsellä kolme vuotta… Kori ja alusta täysin ruosteeton. Ei tarvi jännittää katsastusta kun ei niitä vikoja ole”. Tämä tiivistää hyvin 2.0-bensamallin omistamisen: auto vain toimii, vuodesta toiseen. Toki poikkeuksiakin aina voi olla – esimerkiksi jos aiemmilla omistajilla on jäänyt huoltoja väliin tai auto on ollut kovassa käytössä, voi ilmetä vikoja. Mutta tilastojen valossa bensiinikäyttöinen RAV4 on yksi luotettavimmista käytetyistä katumaastureista.
Erityishuomioita 2.0 VVT-i -käyttäjille: Kuten aiemmin mainittiin, kytkimen käytössä on oltava huolellinen, jos ajelee paljon esimerkiksi hangessa tai vetää raskasta kuormaa – kytkin saattaa alkaa haista, jos sitä luistattaa liikaa (dieselissä tämä korostui, mutta bensa-autossakin mekaaninen mitoitus on sama). Lisäksi jakopään ketjun kuntoa kannattaa kuunnella korkeilla kilometreillä: jos kylmäkäynnistyksessä kuuluu voimakasta rallatusta tai rohinaa muutaman sekunnin ajan, se voi viitata ketjunkiristimen kulumiseen. Tämä on harvinaista alle 300 000 km ajetuissa yksilöissä, mutta mahdollinen erittäin suurella ajomäärällä. Ketjun vaihto on kertaluonteinen isompi työ, mutta onneksi tarvetta siihen tulee vain harvoin, koska moottori on suunniteltu kestämään (lisää ketjusta seuraavassa kappaleessa).
Kaiken kaikkiaan RAV4 2.0 VVT-i -kokemukset ovat enimmäkseen erittäin positiivisia. Auto tarjoaa Toyotan laatua ja luotettavuutta ilman monimutkaisia järjestelmiä. Se on saanut uskollisen kannattajakunnan, joka arvostaa juuri sitä, että “ei tarvitse käydä korjaamolla kuin öljynvaihdossa”. Moni Toyota-harrastaja sanoo, että jos haluaa varmatoimisen bensamaasturin, “ota RAV4 bensana, et pety”.
Toyota RAV4 2.0 VVT-i jakopää – ketjukone vai hihna?
Auton jakopää tarkoittaa moottorin nokka-akselin käyttöä, joka toteutetaan joko hammashihnalla tai ketjulla. Toyota RAV4:n omistajia kiinnostaa usein, onko heidän autossaan jakohihna vai -ketju, sillä tämä vaikuttaa huoltotarpeisiin. Hyvä uutinen bensiinimalleille: Toyota RAV4 2.0 VVT-i -moottorissa on jakoketju eli kyseessä on “ketjukone”. Esimerkiksi 2003 vuoden RAV4 2.0:aa koskevassa keskustelussa todetaan suoraan: “1AZ-FE:ssä on jakoketju, ei tarvitse huolehtia hihnasta”. Tämä tarkoittaa, että toisin kuin jakohihna, ketjua ei tarvitse vaihtaa säännöllisin välein (monissa hihnakoneissa vaihtoväli on ~90–120tkm). Ketju on suunniteltu kestämään moottorin elinkaaren ajan.
Ketjun hyödyt ja huollot: Jakoketju pyörii moottorin öljytilassa ja saa voitelun moottoriöljystä. Toyota on käyttänyt ketjua useimmissa bensiinimoottoreissaan 2000-luvulta alkaen juuri kestävyyden takia. Käytännössä ketju ei vaadi huoltotoimenpiteitä, kunhan moottoriöljy on hyvälaatuista ja sitä on riittävästi. On kuitenkin tärkeää noudattaa öljynvaihtovälejä (esim. 15 000 km / 1 vuosi), jotta öljyn ominaisuudet säilyvät – kulunut tai likainen öljy voi pitkällä aikavälillä heikentää ketjun voitelua ja aiheuttaa venymää. RAV4 2.0 VVT-i -moottorissa on yksivaiheinen rullaketju, jonka kiristin käyttää öljynpainetta ja jousivoimaa pitääkseen ketjun kireällä. Jos moottori alkaa rassata ketjun puolelta kylmänä (lyhyt rallatus startin yhteydessä), se voi olla merkki kiristimen heikkenemisestä – tällöin kiristin (tai harvinaisessa tapauksessa ketju) voidaan uusia. Tällaiset tapaukset ovat kuitenkin harvinaisia, yleensä vasta hyvin suurilla ajomäärillä.
Dieselmallien jakopää: On hyvä mainita, että RAV4:n dieselmoottoreissa jakopään tyyppi vaihtelee sukupolven mukaan. Ensimmäisen ja toisen sukupolven RAV4:n diesel (2.0 D-4D, moottorikoodi 1CD-FTV) käyttää jakohihnaa, joka on vaihdettava valmistajan suosituksen mukaan (yleensä ~105 000 km / 7 vuotta). Sen sijaan vuodesta 2006 esitellyt uudemmat dieselit (2.2 D-4D 2AD-FTV, sekä myöhemmin 2.0 D-4D 1AD-FTV) siirtyivät jakoketjuun. Eli RAV4:n dieselien kohdalla 2000-luvun puoliväli oli murroskohta: vanhemmassa 116 hv dieselissä on hihna, uudemmissa 2.2 ja 2.0 dieseleissä ketju. Tämä on hyvä tiedostaa käytettyä RAV4:ää ostaessa – hihnallinen diesel vaatii vaihtohihnan ajoissa, kun taas ketjullisessa huoltokulut ovat siltä osin pienemmät.
Ketjun mahdolliset ongelmat: Yleisesti Toyota-ketjut ovat osoittautuneet kestäviksi. Poikkeuksena mainittakoon BMW:n valmistama 2.0 D (N47), jota Toyota käytti RAV4:ssä noin 2016 tietämillä: kyseisessä moottorissa on tunnettu jakoketjuongelma (ketju saattoi venyä tai katketa jo suhteellisen alhaisilla kilometreillä). Toyota reagoi tähän tekemällä takaisinkutsun RAV4:iin, joissa kyseinen moottori oli – ketju tarkastettiin ja vaihdettiin tarvittaessa. Tämä oli kuitenkin poikkeustapaus, eikä koske Toyotan omia moottoreita. Toyotan itse valmistamissa ketjukoneissa (kuten 1AZ-FE 2.0 VVT-i tai 2AD-FTV 2.2 D4D) ketjuongelmat ovat erittäin harvinaisia. Esimerkiksi moni 2.2 D-4D -moottorin omistaja on ajanut yli 200 000 km ilman ketjuun liittyviä huolia – toisin kuin BMW-moottorin tapauksessa.
Yhteenvetona: Toyota RAV4 2.0 VVT-i on ketjukone, eikä siinä ole huollettavaa jakohihnaa. Tämä tekee ylläpidosta helpompaa ja on monen ostajan silmissä iso plussa. Ketjun kuntoa on hyvä seurata epätavallisten äänien varalta, mutta valtaosassa tapauksia se kestää moottorin eliniän. Toyotan suunnitteluperiaate on ollut tehdä ketjusta huoltovapaa, ja RAV4:n kohdalla tämä on toteutunut hyvin. Huolellinen huolto (öljynvaihto) varmistaa, että “jakopään ketjun viat jäävät vikaraporttien ulkopuolelle” – toisin sanoen, ne ovat niin harvinaisia, ettei tilastoissa näy mitään merkittävää ketjuvikaa RAV4:ssä.
Toyota RAV4 bensiini
Tässä osiossa tarkastellaan Toyota RAV4:n bensiinimalleja yleisemmin – niiden ominaisuuksia, tyyppivikoja (tai ennemminkin niiden puutetta) ja käyttökokemusta suhteessa dieselvaihtoehtoihin. “RAV4 bensiini” kattaa käytännössä kaikki ne RAV4-versiot, joissa voimanlähteenä on pelkkä bensiinimoottori (ei hybridiä). Tällaisia ovat olleet mm. 2.0- ja 2.4-litraiset nelisylinteriset mallit sekä joissain harvinaisissa tapauksissa V6 (USA-markkinoilla), mutta Suomessa yleisimmät ovat 2.0-litraiset.
Luotettavuus: Kuten jo useasti todettu, bensiinikäyttöinen RAV4 on luotettava valinta. Moottori-lehden tyyppivikaraportissa todettiin osuvasti: “Bensiinimalleissa ei ongelmia, AB.” (AB viitannee AutoBildin lähteeseen). Tämä tarkoittaa, että bensaversioista ei löytynyt mitään toistuvaa mekaanista vikaa. Ei turboja, jotka menisivät rikki (koska moottori on vapaasti hengittävä), ei dieselin EGR- tai DPF-ongelmia, ei korkeapainepumppujen vuotoja – yksinkertainen moottori on usein pitkäikäisyyden resepti. Useat foorumikirjoittajat ja autoalan konkarit mainitsevat, että “bensiinimallit ovat pomminvarmoja” verrattuna monimutkaisempiin dieselveljiinsä. On tapauksia, joissa bensa-RAV4:llä on ajettu 300–400 tkm ilman moottorivikoja, alkuperäisellä moottorilla.
Käyttökulut: Bensiinimalleissa ainoa selkeä miinus dieseleihin verrattuna on korkeampi polttoaineenkulutus. Esimerkiksi RAV4 II 2.0 VVT-i kuluttaa reilut 2–3 litraa/100 km enemmän kuin saman aikakauden 2.0 D-4D diesel. Bensanhinta on myös Suomessa perinteisesti ollut hieman dieseliä kalliimpaa (tosin dieselvero tasoittaa eroa). Niinpä paljon ajavat ovat usein kallistuneet dieselversioon. Kuitenkin, jos ajokilometrejä ei kerry vuodessa valtavasti, voi bensaversion yksinkertaisuus tuoda säästöä muualla: huolloissa ja mahdollisten korjausten vähyydessä. Bensiinimoottorissa ei ole kaksoismassavauhtipyörää (ainakaan 2.0 VVT-i:ssä), mikä dieselissä on kallis uusittava tarvittaessa. Ei ole myöskään tarvetta lisätä AdBlue-urealiuosta (kuten uudemmissa Euro6-dieseleissä), eikä pelkoa hiukkassuodattimen tukkeutumisesta kaupunkiajossa. Bensa-RAV4 onkin monelle huoleton vaihtoehto, etenkin jos autoa käytetään paljon pätkäajossa: diesel ei ehdi lämmetä kunnolla lyhyillä matkoilla ja voi kärsiä siitä, mutta bensa saavuttaa toimintalämpötilan nopeammin.
Suorituskyky ja ajotuntuma: Bensaversio on yleensä ääneltään tasaisempi ja käynti pehmeämpää kuin dieselissä (ei dieselkoneen nakutusta). Toisaalta alavääntö on heikompaa – 2.0 bensiinissä on vähemmän vääntöä matalilla kierroksilla kuin 2.0 D-4D:ssä, mikä näkyy esim. perävaunua vetäessä tai täyteen kuormattuna mäkilähdöissä. Useimmat RAV4:n bensaomistajat eivät kuitenkaan koe tätä isoksi ongelmaksi, sillä vaihteita käyttämällä moottori jaksaa hyvin. Automaatilla varustettu bensamalli voi tuntua diesel-automaattiin verrattuna hieman voimattomalta, jos automaatissa on vain 4-vaihteinen laatikko (kuten RAV4 II:ssa). RAV4 III:ssa (2006–2012) bensamalleihin tuli modernimpi 2.0 Valvematic -moottori ja usein CVT-automaatti Euroopan markkinoille, mikä paransi suorituskykyä ja taloudellisuutta hieman. Kokonaisuutena bensa-RAV4 tarjoaa kuitenkin riittävän suorituskyvyn normaaliin ajoon ja sen käyttäytyminen on ennustettavaa. Monet pitävät bensamoottorin lineaarisesta vasteesta ja siitä, että teho nousee tasaisesti kierrosten kasvaessa, ilman turbo-potkua mutta myös ilman turbolagia.
Pitkäikäisyys: Kuten aiemmin mainittiin, bensa-RAV4:n moottori ja voimalinja voivat kestää erittäin pitkään. Yksi konkreettinen esimerkki diesel vs. bensa -kestävyydestä on kansivika-asia (josta lisää myöhemmin): Diesel-RAV4:ssä 2.2 D4D -moottoreissa kansi petti monesti, kun taas bensa-RAV4:ssä moottorin kansi ja tiiviste kestävät yleensä koko iän. Myös jäähdytysjärjestelmä bensassa on yksinkertaisempi (ei tarvetta lisäkennoille EGR-jäähdytykseen tai vastaavaa), mikä vähentää vuotoriskejä. Siksi monet suosivat bensaa nimenomaan kestävyysnäkökulmasta: “Vähän niinkuin takuuvarma valinta, ei ole kansiongelmia” kuten Konekansa-foorumilla todettiin verratessa 2.0 D4D:hen.
Yhteenvetona Toyota RAV4 bensiini-mallit ovat erinomaisia valintoja kuluttajalle, joka arvostaa yksinkertaisuutta ja luotettavuutta ja on valmis hyväksymään hieman korkeamman polttoaineenkulutuksen. Bensa-RAV4 sopii hyvin esimerkiksi kaupunkipainotteiseen ajoon, mökkireissuille, lyhyisiin työmatkoihin – tilanteisiin, joissa diesel ei välttämättä ehdi saavuttaa etujaan. Vaikka nykypäivän trendi on hybrideissä ja bensiini-sähkö-yhdistelmissä, on perinteinen bensiinikäyttöinen RAV4 yhä varteenotettava ja pitkäikäinen vaihtoehto.
Toyota 2.0 D-4D kestävyys
Seuraavaksi tarkastellaan Toyota RAV4:n 2.0 D-4D -dieselmoottorin kestävyyttä ja yleistä luotettavuutta. 2.0 D-4D viittaa Toyotan 2,0-litraiseen common rail -turbodieseliin, joka oli käytössä RAV4:ssä ainakin kahdessa eri kehitysversiossa:
- Ensimmäinen oli moottorikoodi 1CD-FTV (85 kW, 116 hv), jota käytettiin RAV4 II -mallissa (2001–2005).
- Toinen oli 1AD-FTV (noin 93 kW, 126 hv), joka tuli tarjolle RAV4 III -mallin loppupuolella (noin 2009–2012) joissain markkinoissa.
Lisäksi 2.0 D-4D viittaa joskus myös Toyota-BMW -yhteistyön moottoriin (N47) RAV4 V -sukupolvessa, mutta tässä keskitymme Toyotan omiin 2.0-dieseleihin.
Yleismaine: 2.0 D-4D on saanut hyvän maineen kestävyydestä. Moni pitkän linjan mekaanikko toteaa, että “Toyotan 2.0 D4D on luotettava peli, menee helposti satoja tuhansia kilometrejä”. Konekansa-foorumilla dieselkestävyyttä käsiteltäessä eräs käyttäjä totesi: “2,0l D4D on parempi, kun [siitä] ei mene kansi. Tämä on ensimmäisiä 2-litraisia jakoketjulla. Auto on muuten ollut todella vähävikainen.”. Tämä laina viittaa kokemukseen Avensis 2.0 D-4D:stä, mutta sama moottori on RAV4:ssä – käyttäjän auto oli ajettu 130tkm ja 8 vuotta, ja ainoat vaihdetut osat olivat takavakaajan kumityynyt ja jarrupalat. Vastaavia kertomuksia kuulee RAV4:n puolelta: 2.0 D-4D RAV4:ää pidetään yleensä “miljoonalaatikona”, joka kyllä kestää kun perushuoltoja noudattaa.
Käyttäjäkokemukset: Masinistit-foorumilla RAV4:n ostoa pohtivalle annettiin neuvoja dieselmoottorin suhteen: “Taisi niitä RAV4 olla myös 2.0d koneilla, nämä kestää ihan mukavasti vaikka ei tehoja eikä vääntöjä oikein löydykään muuta kuin kierroksilla.”. Tämä tiivistää osuvasti 2.0 D-4D:n luonteen: se kestää, mutta ei ole voimapesä. Tehoa 116 hv nykymittapuulla on melko vaatimattomasti, ja erityisesti vääntö (250 Nm) tulee vasta 1800 kierroksen tienoilla. Vetokyky ja maantiellä ohituskiihtyvyys eivät ole samalla tasolla kuin isommalla 2.2 D-4D:llä, mutta toisaalta pienempi 2.0-litraisen stressi on vähäisempää. Moni onkin sanonut, että “vähemmän viritetty = vähemmän murheita”. 2.0 D-4D:ssä turbo ahdistaa maltillisesti (ahtopaine ei ole äärimmillään), joten turboviat ovat melko harvinaisia. Polttoainejärjestelmä (pumppu ja injektorit) on Denso-järjestelmä, joka sekin on kestänyt yleensä hyvin – toki huono polttoaine tai todella isot ajomäärät voivat tuoda korjaustarpeita. Eräässä keskustelussa mainittiin, että “itsellä 2.0 D4D 2013 Avensis ajettu 215tkm ei kuluta öljyä eikä muitakaan ongelmia”, mikä kuvastaa moottorin tasaisuutta.
Merkittävin etu 2.0 D-4D:ssä verrattuna 2.2 D-4D:hen on juuri aiemmin mainittu kansiongelmien puuttuminen. Useat lähteet (foorumit, harrastajat) todistavat, että 2.0-litraisessa versiossa kansipahvi ja -kansi kestävät tyypillisesti ilman ongelmia, toisin kuin 2.2:ssa. Tämä johtunee moottorin hieman erilaisesta rakenteesta ja alhaisemista lämpökuormista. Niinpä diesel-RAV4:ää etsivälle usein suositellaan juuri 2.0-mallia, jos tavoitteena on riskittömämpi valinta: “Pysykää erossa niistä 2.2d koneista, kansivikoja juuri tuon ikäisissä. RAV4:ää oli myös 2.0d koneilla, nämä kestää ihan mukavasti…”. Tämä suora lainaus foorumilta tukee vahvasti näkemystä, että 2.0 D-4D on se kestävämpi vaihtoehto.
Huomiot kestävyyteen vaikuttavista seikoista: Vaikka perusmoottori on luja, on syytä muistaa, että huoltojen laiminlyönti voi rasittaa moottoria. Esimerkiksi pitkät öljynvaihtovälit ja väärä öljylaatu voivat aiheuttaa karstan kertymistä imusarjaan (erityisesti jos EGR-venttiili laskee nokisia pakokaasuja takaisin), tai nokka-akselin nokat voivat kulua, jos öljy on likainen. Onneksi 2.0 D-4D:ssä ei ole mitään tunnettuja öljynkiertoon liittyviä heikkouksia – se ei esimerkiksi tukkeuta öljysihtiä kuten jotkin VAG-dieselit. Jakohihnan vaihto on tärkeä muistaa (vanhemmassa 1CD-FTV:ssä), sillä katkennut hihna luonnollisesti rikkoisi moottorin. Mutta tämä on suunniteltu huoltotoimi eikä moottorin heikkous. Kaksoismassavauhtipyörä: kuten monessa dieseliautossa, DMF voi kulua varsinkin paljon kaupunkiajoa / nykimistä sisältävässä ajossa. Joitain RAV4:ja onkin kytkinremontin yhteydessä tarvinnut vaihtaa vauhtipyörä. Tämäkään ei ole niinkään moottorivika kuin voimansiirron normaali kulumiskohde isoilla kilometreillä.
Käytännön esimerkkejä kestävyydestä: Yllä mainittujen lisäksi voi todeta, että Suomen tieverkolla liikkuu edelleen paljon 2000-luvun alun RAV4 2.0 D-4D -yksilöitä, joilla on ajettu 300–400 tkm, alkuperäisellä moottorilla. Nettiauton myyntipalstoilta löytyy usein RAV4 D4D -dieseleitä 300tkm hujakoilla, ja myyjät mainitsevat “hyvä käynti, ei syö öljyä”. Tämä on vahva osoitus moottorin perusrakenteen kestävyydestä. Toki tässä on myös itsevalikoituvuutta: ne yksilöt, joissa olisi vakava moottorivika, on ehkä jo romutettu tai vaihdettu kone, joten myynnissä olevat edustavat sitä osastoa, jotka kestivät.
Yhteenveto Toyota 2.0 D-4D:n kestävyydestä: Se on erittäin kestävä ja luotettava moottori, joka tavallisesti palvelee pitkään. Kunhan huolletaan oikein, se kestää “ihan mukavasti” kovassakin käytössä. On hyvä kuitenkin muistaa, että ikä tuo omat huoltotarpeensa: esimerkiksi 15+ vuotta vanhassa dieselissä voi kaasuvaijeri (vanhimmissa mekaaninen pumpun ohjaus) jumittaa, hehkutulpat kaipaavat vaihtoa tai polttoainelinja falskata, mutta nämä eivät ole moottorin rakenteen heikkouksia vaan iän tuomia huoltotarpeita. Jos haluaa maksimoida RAV4-dieselin pitkän iän, kannattaa:
- Vaihtaa öljyt ja suodatin säännöllisesti (mielellään 10–15tkm välein vaikka pitkä huoltoväli sallisi enemmän).
- Käyttää laadukasta dieselpolttoainetta (mielellään lisäaineistettua, varsinkin talvisin) jotta injektorit pysyvät puhtaina.
- Antaa moottorin lämmetä rauhassa ja jäähtyä hetki ajon jälkeen, mikä edistää turbon ja kannen hyvinvointia.
Näillä toimenpiteillä 2.0 D-4D -moottori saattaa hyvinkin kestää pidempään kuin muu auto ympärillä.
Toyota RAV4 automaattivaihteisto
Toyota RAV4 on saatavilla sekä manuaalivaihteisena että automaattivaihteisena, riippuen malliversiosta ja markkina-alueesta. Suomessa erityisesti bensiinimallit on usein myyty automaattina (esim. 4-vaihteinen perinteinen automaatti RAV4 II:ssa ja CVT RAV4 III:ssa), kun taas dieselit on monesti myyty manuaalivaihteisina (ainakin ennen hybridiaikakautta). Miten RAV4:n automaattivaihteisto pärjää luotettavuudessa, ja onko siinä tyyppivikoja?
Yleisarvio luotettavuudesta: Toyotan automaattivaihteistot – erityisesti perinteiset momentinmuunninautomaatit – ovat tunnettuja hyvästä kestävyydestään. RAV4 ei ole poikkeus: sen automaattivaihteistosta ei ole raportoitu laajasti mitään heikkoa kohtaa. Ensimmäisen sukupolven RAV4:ssä (1990-luvulla) automaatin kanssa esiintyi joitakin ongelmia vanhimmissa yksilöissä (esim. vaihteiston kulumista, mikä on normaalia yli 200 tkm ajetussa 4AT-laatikossa). Kuitenkin 2000-luvun RAV4-automaateista Moottorin vikalista mainitsee vain “yksittäistapauksina automaattivaihteiston momentinmuuntimen vikoja”. Tämä tarkoittaa, että jokunen omistaja on kokenut tilanteen, jossa automaattivaihteiston lukituskytkin (torque converter lock-up) on alkanut toimia virheellisesti tai vuotanut paineita. Tällainen vika voi ilmetä nykimisenä tai sutimisena vaihteen lukittuessa. Koska maininta on nimenomaan yksittäistapauksista, voidaan päätellä, että automaattivaihteiston viat eivät ole RAV4:ssä tyypillisiä – päinvastoin, vaihteistot kestävät yleensä erittäin hyvin.
Automaattityypit RAV4:ssä: RAV4 II (2001–2005) käytti 4-portaista perinteistä automaattia (Aisin Warnerin valmistetta). RAV4 III (2006–2012) sai joissakin bensaversioissa portaaton CVT-vaihteiston (Multidrive S) etenkin faceliftin jälkeen, kun taas dieselien yhteydessä oli 6-vaihteinen manuaali (automaatti ei ollut dieselissä saatavilla Suomessa tuolloin). RAV4 IV (2013–2018) toi automaatin myös dieselille (6-vaihteinen momentinmuunnin, ja loppuvuosina BMW:n 8-vaihteinen automaatti N47-dieselin yhteydessä) sekä bensiiniversiossa CVT:n. Hybridissä (2016->) on e-CVT, joka on rakenteeltaan täysin erilainen. Kaikki nämä vaihteistot ovat osoittautuneet luotettaviksi. CVT-vaihteistot joskus herättävät epäilyä kuljettajissa, mutta Toyota on kehittänyt CVT:stäkin kestävän – esimerkiksi ei ole raportoitu RAV4:ssä laajasti CVT:n hihnan/hihnapakan luistamista tai muita kalliita vikoja. Toki CVT:najotuntuma (portaattomuus) vaatii totuttelua, mutta se ei sinänsä ole vika.
Automaatti vs. manuaali RAV4: Mielenkiintoista kyllä, RAV4:n manuaalivaihteisto on ollut joidenkin vikojen lähde enemmän kuin automaatti. Kuten aiemmin käsiteltiin, manuaaleissa on koettu kytkinongelmia (alimitoitettu kytkin dieselissä, kytkinravistus vanhemmissa malleissa). Myös vaihteensiirtomekanismi on iäkkäissä manuaaleissa voinut kulua (esim. ykkönen tai nelonen hyppii pois päältä, kuten eräs Facebook-keskustelu mainitsi Corolla Versosta vastaavalla vaihteistolla). Automaatti sen sijaan “suojaa” voimansiirtoa: momentinmuunnin tasaa nykäykset ja rasitusta kytkimelle ei ole, koska ei ole mekaanista kytkintä lainkaan. Siksi voisi sanoa, että automaatti-RAV4 on tietyssä mielessä jopa hellävaraisempi voimansiirrolle ja siten potentiaalisesti pitkäikäinen ratkaisu. Tämän tukena on tarinoita RAV4 II automaateista, jotka ovat yli 300tkm ajettuja ilman vaihteistoremontteja – kun taas vastaavilla kilometreillä manuaali on saattanut tarvita kytkimen uusinnan.
Huollosta: Toyotan automaatit on virallisesti “lifetiime”-öljyillä täytettyjä, mutta asiantuntijat suosittelevat vaihteistoöljyn vaihtoa noin 60–100tkm välein, jotta laatikon toiminta pysyy täydellisessä kunnossa. Jos RAV4:nautomaatti alkaa ikääntyessään vaihtaa vähän viiveellä tai nykäisee, ongelma korjaantuu usein öljynvaihdolla (tai öljynsuodattimen vaihdolla, jos mallissa sellainen on vaihteistossa). Yleisesti nämä toimenpiteet ovat edullisempia kuin moni moottoriremontti, joten automaatin ylläpitokustannukset eivät ole merkittävän korkeat.
Erityistapauksena Hybridin e-CVT: Hybridimalleissa ei ole perinteistä automaattia lainkaan, vaan planeettapyörästöön perustuva voimanjako. Tässä rakenteessa ei ole kytkimiä tai hihnoja, vaan se on mekaanisesti hyvin yksinkertainen ja lähes pomminvarma. Toyotan hybridien e-CVT-vaihteistot kestävät yleensä koko auton eliniän ilman huoltoa – niissä vain sähkömoottorin laakerit ja pari hammasratasta pyörii öljykylvyssä. On turvallista todeta, että RAV4 Hybridin vaihteisto-osa on yksi autoalan luotettavimpia komponentteja.
Yhteenveto automaattivaihteistosta: Toyota RAV4:n automaattivaihteisto on luotettava, eikä tunnistettuja tyyppivikoja ole juuri olemassa. Joitain harvinaisia momentinmuunninongelmia on nähty, mutta ne ovat poikkeuksia. Suurin huoli automaatin kanssa on lähinnä se, että ostettaessa hyvin paljon ajettua yksilöä kannattaa varmistaa, että vaihteisto on toiminut ja vaihtanut hyvin – mikäli vaihteet luistavat tai paukuttavat, voi edessä olla kunnostus. Näitä tilanteita on kuitenkin RAV4:ssä vähän. Useimmille automaattivaihteinen RAV4 tarjoaakin vaivatonta ajoa ja huolettomuutta, minkä vuoksi se on suosittu etenkin mukavuutta arvostavien kuljettajien keskuudessa.
Toyota RAV4 kansiviat
Yksi paljon keskustelua herättänyt aihe Toyota-piireissä on ollut dieselmoottorien kansiviat – erityisesti liittyen Toyota RAV4:n 2.2 D-4D (ja 2.2 D-CAT) -moottoreihin. Kansiviat viittaavat tilanteisiin, jossa moottorin sylinterikansi vaurioituu: joko kannen materiaali halkeaa tai kannentiiviste pettää, usein seurauksena ylikuumenemisesta tai rakenteellisesta heikkoudesta. RAV4:n bensiinimoottoreissa tällaisia ongelmia ei käytännössä esiinny, mutta dieselpuolella ne olivat valitettavan yleisiä tietyissä vuosimalleissa.
RAV4 2.2 D-4D (moottorikoodi 2AD-FTV/FHV): Tätä noin 136–177 hevosvoiman dieselmoottoria käytettiin RAV4 III -sukupolvessa (2006–2012) sekä osin RAV4 IV:n alkupuolella (2013, joissain markkinoissa). Kyseisestä moottorista on raportoitu laajalti, että kansi halkeaa tai kannentiiviste pettää, usein jo 100–200 tuhannen kilometrin kohdalla. Masinistit-foorumilla todettiin suoraan: “Pysykää erossa niistä 2.2d koneista, kansivikoja juuri tuon ikäisissä.”. Samaa keskustelua jatkettiin toteamalla, että 2.2D:ssä ongelmana ei ole pelkästään kansi, “vaan noista menee useassa tapauksessa vielä lohkosta kierteet”. Tämä viittaa siihen, että kannen pulttien kierteet sylinterilohkossa antautuvat, mikä käytännössä tekee moottorin korjauksesta hyvin hankalaa (kierre voidaan joskus porata ja holkittaa, mutta Toyota ei alun perin tarjonnut tähän korjaussarjaa, vaan moottori vaihdettiin). Eräs käyttäjä kysyykin retorisesti: “Lieneekö nykyään keksitty jotakin muuta korjauskeinoa kuin vaihtomoottori?” – tämä kertoo, että aikoinaan ainoaksi ratkaisuksi kansivikaan jäi usein koko moottorin vaihto takuun puitteissa tai isolla kustannuksella omistajalle.
Kansivian ilmeneminen: Tyypillisesti RAV4:n 2.2 D-4D kansivika tulee ilmi siten, että jäähdytysnestettä häviää(mutta öljyyn sekoittumatta). Auton lämmityslaite voi alkaa puhaltaa kylmää, kun nestettä karkaa. Paisuntasäiliöön voi ilmestyä pakokaasukuplia, kun kannentiiviste vuotaa sylinteripaineita jäähdytyskanaviin. Pahentuessaan vika johtaa moottorin ylikuumenemiseen. Joillakin omistajilla ensimmäinen merkki on ollut se, ettei lämmintä ilmaa tule kabiiniin (nestettä uupuu sen verran). Tähän jos lisätään nestettä, oireet saattavat hetkeksi helpottaa, mutta usein ongelma toistuu. Lopulta korjaamolla todetaan kannentiivisteen vuoto tai kannen halkeama. Usein kannen halkeaminen on seurausta kannentiivisteen pettämisestä ja moottorin lievästä ylikuumenemisesta.
Toyota ja kansivika: Toyota oli tietoinen 2.2 D-4D -moottoreiden ongelmista ja lanseerasi aikoinaan laajennetun hyvän tahdon ohjelman: monille asiakkaille vaihdettiin moottori tai kansi jopa takuuaikaa pidemmällä, kunhan auto oli huollettu merkkiliikkeessä ja ajomäärä alle tietyn rajan (yleensä ~160 tkm). Masinistit-foorumilla mainitaan tapaus: “Rav4:ään vaihdettiin koko moottori takuuseen… 168tkm mittarissa, huoltokirja kunnossa, alle takuukilometrien”. Tällä tavoin onnekkaimmat eivät joutuneet maksumiehiksi. Kuitenkin kaikki tapaukset eivät saaneet tällaista päätöstä – joillekin tuli iso lasku vastaan, jos takuu tai “Goodwill” ei enää kattanut. Yksi kirjoittaja toteaa: “En välttämättä itse uskaltaisi kokeilla tuota arpaa” viitaten 2.2D:hen käytettynä.
Mihin vuosimalleihin kansivika rajoittuu? Toyota teki moottoriin parannuksia noin vuoden 2009 tienoilla. Uudemmissa 2AD-moottoreissa (noin 2010-2012 valmistetuissa) ongelma on selvästi harvinaisempi. Kysymys kuului, vieläkö esim. 2012 RAV4:ssa on tätä vikaa – yleinen käsitys on, että vuoteen 2010 mennessä valmistusprosessia muutettiin (kannen materiaaliseos tai pulttien kireys tms.), jolloin ongelma käytännössä katosi. Tuoreemmista (Euro5) 2.2 dieseleistä ei samalla tavalla kuulu kansitarinoita. Näin ollen, jos on hankkimassa RAV4:n kolmatta sukupolvea dieselillä, kannattaa tarkistaa valmistusvuosi: 2006–2008 yksilöissä riski on suurimmillaan, 2009–2012 yksilöissä jo pienempi.
2.0 D-4D kansi vs. 2.2 D-4D: Kuten aiemmin tuotu esille, 2.0-litraisissa dieselmoottoreissa kansivikaa ei pidetä yleisenä ongelmana. Masinistit-foorumin keskustelussa nimimerkki “nokipumppu” luettelee lähituttaviensa kokemuksia: “Rav4 2.2 sai uuden moottorin kansivian takia ~140tkm kohdalla… 2 kpl Corolla Versoja 2.2: toiseen kansipokka reilussa 200tkm, toiseen oli kone vaihdettu ~100tkm ja vaihtokone kesti toisen mokoman. 2-litraiset uudempia Avensiksia: toiseen tehty kansitiiviste alle 300tkm, toinen ilmeisesti avaamaton.”. Tämän mukaan 2.0 D-4D:ssäkin yhdessä tapauksessa kannentiiviste vaihdettiin alle 300tkm – mutta muuten pysyi kunnossa. Eli 2.0-litrainenkin voi lopulta tarvita kansitiivisteen, muttei yleisesti ennen hyvin korkeita kilometrilukemia, kun taas 2.2:lla tuli vikoja jo 100–150tkm kohdilla. Mainittu kommentti “Siinä mielessä 2,0l D4D on parempi, kun ei mene kansi” alleviivaa tätä: 2.0:ssa kansi kestää.
Muita kansivian seurauksia: Kun kansi pettää, moottori on usein taloudellisesti kannattamaton korjata, jos auto on iäkäs. Kansi maksaa tuhansia euroja, vaihtotyö samoin, joten lasku voi olla 4000–8000 €. Yhdessä Moottori-lehden uutisessa mainittiin RAV4:n eräästä viasta, jonka korjaus maksaa pahimmillaan yli 5000 € – tässä tosin viitattiin sähkövikaan, mutta saman suuruusluokan summia on mainittu kansiremontista. On siis ymmärrettävää, että kansivikakeskustelut herättävät tunteita; monelle on jäänyt pettymys, että Toyotan maineikas diesel osoittautui Akilleen kantapääksi.
Yhteenveto RAV4:n kansivioista:
- Bensiinimalleissa ei ole kansivikoja. RAV4:n bensakoneet eivät halkeile kansiltaan normaalisti.
- 2.0 D-4D diesel: Erittäin harvoin kansivikaa, käytännössä vasta isolla ajomäärällä jos silloinkaan.
- 2.2 D-4D diesel: Tyypillisesti riski kansivian ilmaantumiseen noin 100–150tkm välillä, erityisesti malleissa ~2006–2008. Oireina nesteen katoaminen ja ylikuumeneminen. Korjaus usein uusi moottori/kansi.
- Toyota on korjannut monia tapauksia takuuseen, mutta käytettynä ostavan on syytä varmistaa myyjältä, onko moottori vaihdettu tai kansiremontti tehty. Jos on, niin hyvä – uusi päivitetty moottori ratkaisee ongelman. Jos ei, ja auto on juuri tuossa riskiryhmässä, kannattaa varautua tarkkailemaan tilannetta.
Masinistit-foorumin nimimerkki “Heikki 75” totesi osuvasti: “Kyllä nuo kansiongelmat kuulostaa noissa olevan yleisiä… Kyseessä kun ei ole pelkästään kansi, vaan noista menee useassa tapauksessa vielä lohkosta kierteet ja… muutama vuosi sitten kyseessä oli korjaamaton paikka.”. Tämä lausunto kiteyttää 2.2D:n ongelman vakavuuden. Toisaalta, se myös vihjaa että ehkä nykyään (kirjoitettu 2021) on korjauskeinoja – on olemassa epäkeskopulteilla ja kierresarjoilla tehtyjä korjauksia, mutta harva korjaamo niihin ryhtyy. Usein käytetään vaihtomoottoria. Joka tapauksessa, kansiviat ovat lähes yksinomaan 2.2 dieselin murhe, eikä varjosta koko RAV4-mallistoa.
Yhteenveto
Toyota RAV4 on ansainnut maineensa luotettavana ja käytännöllisenä katumaasturina. Syväluotaava tarkastelu osoittaa, että useimmat RAV4:n viat ja puutteet ovat suhteellisen vähäisiä ja korjattavissa – täydellistä autoa ei ole, mutta RAV4 tulee monen mielestä lähelle arjen huolettomuudessa. Bensiinimallit (2.0 VVT-i) loistavat vähäisillä tyyppivioillaan: moottori on käytännössä “luodinkestävä” eikä vaadi edes jakohihnan vaihtoja ketjurakenteensa ansiosta. Omistajat kehuvat bensamallien pitkäikäisyyttä, vaikka kulutus onkin nykymittapuulla korkeahko. Dieselmallit tarjoavat vääntöä ja alhaisempaa kulutusta, mutta niiden kanssa on hyvä tuntea tietyt heikot kohdat – erityisesti 2.2 D-4D -moottorin kansivikahistoria. Viisaasti valitsemalla (esimerkiksi 2.0 D-4D tai huollettu/korjattu 2.2) diesel-RAV4:stä saa kuitenkin erinomaisen käyttöauton, joka kestää vuosien ja satojen tuhansien kilometrien rasitukset.
Hybridiversio edustaa RAV4:n uutta aikakautta, ja kokemusten perusteella se on erittäin onnistunut yhdistelmä Toyotan teknologiaa: taloudellinen, silti suorituskykyinen ja luotettava. Hybridin myötä RAV4 on saavuttanut paljon uusia ystäviä, jotka arvostavat sen hiljaista ja vaivatonta kulkua – eikä hybridiäkään vaivaa mikään akilleenkantapää, joskin rengasmelun kaltaiset perusasiat ovat edelleen läsnä.
RAV4:n tyyppivioissa korostuvat eniten normaalit kuluvat osat (jarrut, iskunvaimentimet, kytkin) ja yksittäiset viat, joihin on usein löytynyt takaisinkutsu tai korjaus (esim. turvatyynyjen johtosarjat, dieselien EGR-venttiilit, akkuongelmat). Nämä eivät heikennä kokonaiskuvaa siitä, että RAV4 on keskimääräistä vähävikaisempi autoluokassaan. Katsastustilastot sekä ulkomaiset tutkimukset tukevat tätä: RAV4 on usein listattu luotettavimpien SUV-mallien joukkoon.
Käyttäjäkokemuksissa toistuu, että RAV4 on “hyvä perusauto”. Se ei välttämättä säväytä ajettavuudeltaan urheilullisuudella tai ylellisyydellä, mutta se tekee kaiken riittävän hyvin ja luotettavasti. Moni RAV4:n omistaja on pitkäaikainen – autoa pidetään 10 vuotta tai enemmän, mikä kertoo tyytyväisyydestä ja myös jälleenmyyntiarvosta (Toyota säilyttää arvonsa kohtalaisen hyvin). Viidennen sukupolven RAV4 nousi jopa maailman myydyimmäksi katumaasturiksi, mikä osoittaa että Toyota on osunut monen kuluttajan tarpeisiin nappiin.
Yhteenvetona voimme todeta: Jos harkitset käytettyä Toyota RAV4:ää, saat todennäköisesti luotettavan kumppanin. Bensiiniversio tarjoaa huolettomuutta, diesel versio taloudellisuutta (muistaen 2.2-mallin tarkistukset), ja hybridiversio modernia tehokkuutta. Jokaisessa autossa on omat murheensa, mutta RAV4:n kohdalla ne ovat hallittavissa ja hyvin dokumentoituja. Kun tiedät etukäteen tyyppiviat – esimerkiksi tarkistat iskunvaimentimien kunnon ja varmistat, että mahdolliset takaisinkutsut on tehty – voit astua RAV4:n rattiin luottavaisin mielin. Ei ole sattumaa, että RAV4:ää kutsutaan Toyotan “suosikkimaasturiksi” ja että se on niittänyt mainetta luotettavana valintana ympäri maailman.
Vastuuvapauslauseke
Tämä artikkeli on koottu huolellisesti useista lähteistä ja käyttäjäkokemuksista, ja sen tarkoitus on antaa yleiskuva Toyota RAV4 -mallin tyypillisistä kokemuksista ja vioista. Huom: Yksittäisen auton kunto ja viat voivat poiketa yleisestä linjasta. Kaikki yllä kuvatut viat eivät välttämättä esiinny jokaisessa autossa, ja toisaalta yksittäisessä autossa voi ilmetä vikoja, joita ei ole tässä mainittu. Suosittelemmekin aina tarkastuttamaan käytetyn autonriippumattomalla ammattilaisella ennen ostopäätöstä, ja noudattamaan valmistajan huolto-ohjelmaa ongelmien ennaltaehkäisemiseksi. Artikkelissa esitetyt mielipiteet ja kokemukset ovat yleisluontoisia eivätkä välttämättä päde joka tilanteeseen. Kirjoittaja tai julkaisija ei vastaa mahdollisista vahingoista tai kuluista, jotka saattavat aiheutua artikkelin tietojen perusteella. Tämä katsaus on tarkoitettu tiedoksi ja keskustelun pohjaksi, ei korvaamaan ammattimaista arviointia tai valmistajan virallisia ohjeita.
